Aamunkoitto II

[Stefanie Stadler (VRL-12951)]

Huhuh mikä matka. Yön yli Alavudelle ja takaisin. Hevonenkin oli nirsoillut ja mekastanut koko matkan. Yksinkin olin ja mies oli jäänyt kotiin. Senkin ryökäle.

Vihdoin kurvasin autolla tallin pihaan niin varovasti kuin lumisella ja jäisellä pihalla voi vaan ajaa. Lucakin tuli talolta minua vastaan ja kävimme lyhyen keskustelun siitä mitä hän oli tehnyt poissa ollessani. Ilmeisesti tallirakennus oli saatu viimeisteltyä. Vihdoin!

Trailerista alkoi kuulua vaativaa meteliä kun meillä meni liian kauan jutellessa. Avasin trailerin oven ja talutin tamman hitaasti ulos jotta sille jäisi aikaa tottua uuteen ympäristöönsä. Se tutki ympäristöään varovaisesti ja olin jo varautunut siihen että se ottaisi ja lähtisi. Ilmeisesti uusi koti vaikutti kuitenkin tarpeeksi vaarattomalta sillä Aamu pärskähti hiljaa ja rauhoittui.

Talutin sen siis vasta viimeisteltyyn suomenhevosten tallirakennukseemme jossa se oli ensimmäinen asukas. Se ei näyttänyt tammaa haittaavan kun laskin sen vapaaksi karsinaan, vaan sinne se tyytyväisenä jäi mutustelemaan sitä odottaneita heiniä.

[Luca Stadler]

Melkein heti tamman saavuttua totesimme Stefanien kanssa että tammalle on lähdettävä hoitamaan uudet varusteet. Halusimme hevostemme olevan näyttävissä varusteissa plus meillä oli tällä hetkellä lähes rajattomasti rahaa. Joten Stefanien jäädessä hoitamaan käytännön asioita minä otin auton ja suuntasin Equestrian Prohon ostamaan tammalle ne uudet varusteet. 

Paikan päällä aloitin satuloista. Maksoin tammalle este- ja yleissatulan, koska tamma painottuisi esteratsastukseen. Satulansovittaja tulisi käymään huomenna. Valitsin myös jalustimet kumeilla ja hihnat molempiin satuloihin sekä neopreenisen satulavyön molempiin satuloihin. Siihen päälle edellisen omistajan suositusten mukaan ostin vielä lampaankarvaromaanin vaimentamaan iskutusta. 

Edellinen omistaja sanoi käyttäneensä meksikolaisia suitsia joten päätin että sitä on turha alkaa muuttamaan. Kuolaimenkin otin saman mitä edellinen omistaja neuvoi, eli nivel kuolaimen. Ohjiksi valitsin sileät nahkaohjat. Apuohjien käytössä kuuntelin myös edellistä omistajaa ja hommasin Aamulle rintaremmimartingaalin. Se tulisi esteillä käyttöön. 

Tamma tarvitsi seuraavaksi loimet. Sisälle se tarvitsi toppaloimen jonka valitsin punaisessa värissä. Tämä tulisi hikisenä ja kylmällä säällä käyttöön. Ulos tamma tarvitsi sadeloimen jossa oli kaulapala ja valitsin sen sini-pinkki-valkoisena. Ostin tammalle myös uuden vaaleanpunaisen riimun ja narun. Lämpölinimenttiä tamma kuulemma käyttäisi paljon joten myös pullo sitä lähti matkaan. Mukaan lähti myös vaaleanpunainen harjapakki kaikkine perusharjoineen. 

Seuraavaksi menin suojaosastolle. Tamman jännesuojien väriksi tuli ruskea/pinkki. Ostin myös pintelipatjat ja neljän vaaleanpunaisen pintelin paketin. Tähän kaiken päälle tuli vielä vaaleanpunainen korvahuppu, samanväriset häntä- ja kuljetususojat, esteraippa tamman kaappiin samoin kuin peruskannukset ja kannusremmit tamman kaappiin.

Tämän kaiken jälkeen olin valmis ja menin kassalle. Tulihan siitä 2000 euron lasku, mutta ajattelin että se oli vain kertainvestointi eikä tätä tarvitsisi uudestaan ainakaan ihan heti tässä mittakaavassa toteuttaa. Kaiken kaikkiaan onnitunut reissu. 

[Ninni Korhonen]

Hyvä päiväkirja aamulla