|
Post by Stefanie Stadler (VRL-12951) on Mar 12, 2019 14:52:01 GMT
Koeratsastimme tämän tamman kun olimme juuri muuttamassa Suomeen, vain muutamaa päivää ennen lähtöä, eli noin kolme viikkoa sitten. En oikein pitänyt Mallasta sen omituisen herkkyyden vuoksi joten en henkilökohtaisesti tammaa mukaamme halunnut. Kuitenkin kun näin aviomieheni Mallan selässä totesin että piru vie tuosta kaksikosta tulee vielä jotain jos Luca päättää että tamman haluaa. Noh kuten arvata saattaa mieheni oli myyty ja kaupat tehtiin. Sovimme myös kuljetuksen siihen ajankohtaan kun olisimme olleet Suomessa noin kaksi viikkoa.
Niin tamma sitten saapui Ukkosvuoreen. Olin paikalla kun Luca vastaanotti tammmaa. Kuski varoitteli että herkkä tamma saattaa olla hieman sekaisin matkasta. Vaati mieheltäni paljon suostuttelua että tuo ruunikonkimo tamma ylipäätään tuli ulos kuljetuskopista. Kun Malla sitten oli saatu pihalle tamman korvat kävivät kun se kuulosteli uuden paikan ääniä ja pää kääntyili kun se katseli ympärilleen. Ihailin Lucan kärsivällisyyttä kun hän rauhassa malttoi odottaa tamman rauhoittumista. Seurasin heitä sitten pikkutalliin jossa Willy hirnuikin jo uudelle tulijalle. Malla ei tähän vastannut ja varusteet riisuttuamme jätimme sen ihmettelemään sen uutta kotia
|
|
|
Post by Luca Stadler on Mar 16, 2019 19:13:52 GMT
Estekisat 160 cm
Suuntasimme Stefanien kanssa virallisiin liiton kisoihin oman tallimme lähistölle Lappiin. Mukaan meillä lähti Willy ja Malla. Lastasimme hevosten varusteet aluksi. Otimme molemmille vain estesatulat. Lastattuamme varusteet haimme hevoset. Willy meni koppiin ilman ongelmia joskin Stefanie meinasi jäädä kakkoseksi. Malla taas meinasi pysähtyä lastaussilan päähän, mutta sain suostuttelemalla sen sisälle ilman sen kummempaa näytöstä. Pääsimme siis vihdoin matkaan.
Kisapaikka sijaitsi noin 45 minuutin päässä. Talli oli pieni kilpatalli ja siihen kuului vain pieni punainen tallirakennus sekä maneesi ja kenttä. Hevosia oli laiduntamassa tallin takana. Saavuimme tallipihaan jossa oli jo pieni hälinä päällä. Meitä vastaan tuli jonkun näköinen toimitsija. Hän kertoi meille minne voisimme parkeerata meidän yhdistelmämme. Saimme myös tietää että Stefanie starttaisi numerolla 20 ja minä toisiksi viimeisenä numerolla 29.
Jätimme hevoset seisomaan vielä kuljetusatoon ja menimme katsomaan mikä meno oli verryttelyssä. Ensimmäiset ratsukot verytteli jo. Saimme myös tietää arvioidut lähtöaikamme. Seisoimme myös valmiina hyvällä paikalla nähdäksemme ensimmäisen radan. Ei ollut mikään hyvä ratsastus. Stefanie lähtikin takaisin autolla laittamaan jo Willyä kuntoon. Minä jäin katsomaan vielä muutaman radan, mutta sen jälkeen lähdin takaisin autolle.
Pääsin takaisin autolle jossa Stefanie oli jo lähdössä verkka kentälle. Toivotin hänelle onnea ja aloitin Mallan kuntoon laiton. Tamma oli hieman hermostunut ja se näkyi sen varovaisuudesta. Harjasin sen samoin tutuin ottein. Tamma rauhoittui hieman. Seuraavaksi laitoin Mallalle suojat. Sen jälkeen satuloin tamman ja laitoin sen apuohjat paikoilleen. Viimeisenä laitoin tammalle suitset päähän. Omatki varusteet sain päälleni. Laitoin trailerin oven kiinni ja suuntasin verkkakenttää kohti.
Verkkakentällä Stefanie ja Willy oli täydessä työn touhussa monien muiden ratsukoiden kanssa. Kiipesin Mallan selkään ja silittelin tamman kaulaa rauhoittaakseni sitä. Aloitin kävelemällä tamman kanssa pitkin ohjin ja katselin samalla kun Stefanie ja Willy hyppäsivät pari estettä. Malla tuntui käynnissä tosi aralta, mutta rohkaistui sitä mukaan kun lämpeni. Kokosin ohjat ja vaihdoin raviin. Malla kuunteli minua tosi hyvin ja sain sellaisen tunteen että tästä tulisi hyvä rata. Rataa kävellässäkin ennen hevosten hakemista pidin radan kompaktista koosta. Pian oli Stefanien ja Willynkin aika suunnata tekemään omaa suoritustaan. Itse taas nostin Mallan kanssa laukan. Ehdin hyppäämään pari verryttely estettä mitkä tuntui oikeastaan tosi hyviltä. Sen jälkeen tulikin jo minun vuoroni siirtyä maneesin puolelle. Näin Stefanien ohimennen ja hän näytti ihan tyytyväiseltä. Emme kuitenkaan ehtinyt sanoja vaihtamaan.
Edellinen ratsastaja otti yhden puomin alas. Säälin heitä vähän koska heillä oli hyvää ratsastusta. Sitten tuli meidän vuoro. Kannustin Mallan laukkaan ja niin rata starttasi. Hevonen tuntui todella hyvältä ja kuunteli minua. Ajattelin itsekseni että haluan vain puhtaan radan, kellosta ei ole niin väliä. Keskityin vain omaan suoritukseeni. Radan keskivaiheella olleenkin kolmoissarjan hevoseni selvitti hienosti ja viimeisen esteen jälkeen olin enemmän kuin ylpeä hevosestani. Vielä kun kuulutettiin että olimme tehneet pohja-ajan olin niin tyytyväinen. Taputin tammaa kaulalle kun kävelin takaisin verkkaradalle.
Pohja-aikani piti ja olin luokan voittaja! Pääsin myös puheille Stefanien kanssa joka oli ollut Willyn kanssa seitsemänsiä. Harmi että yksi puomi oli tullut alas. Top 6 ratsastajaa joutui vielä menemään kunniakierrokselle, minä ja Malla kärjessä. Sen jälkeen verkkasin vielä hieman. Malla oli silmiin nähden hyvällä päällä ja annoin sen kävellä pitkin ohjin ja venyttää kaulaansa oikein pitkälle. Sen jälkeen menin autolle ja riisuimme Mallan yhdessä Stefanien kanssa. Pakkasimme hevoset autoon ja ajoimme kotiin jossa molemmat hevoset saivat ansaitsemansa ison ruoka annoksen ja vein Mallan ensimmäisen ruusukkeen tamman kaappiin.
|
|