Tiia Kortelainen

[Stefanie Stadler (VRL-12951)]

Nimi: Tiia Kortelainen
Ikä: 22 vuotta
Hoitohevoset: Keskiyön Hopea, Manipulation, Texas Wrangler ja Jupiter Jockey
Esittely: Tiia saapui Ylitornioon rauhan perässä. Tämä nuori nainen ei pitänyt pääkaupunki suedun melskeestä ja metelistä, sydänkin oli aina vetänyt Lappia kohti. Lukion Tiia jaksoi suorittaa loppuun, mutta yliopisto tältä nuorelta naisellta jäi kesken, kun hän sai houkuttelevan työtarjouksen Lapista. Tiia siis oikeastaan möi kaiken ja otti ja lähti Lappiin. Naisen sydäntä lähellä ovat aina olleet hevoset ja jo pienestä pitäen onkin niitä tullut harrastettua. Ukkosenvuoren kartano tuo myös hyvää aktiivisuutta uudella paikkakunnalla rakkaan harrastuksen parissa.

Pituutta naisella ei ole kamalasti vain noin 155 cm. Silmät ovat siniset ja pitkät kastanjanruskeat hiukset ulottuvat puoleenväliin selkää. Luonteeltaan tämä nuori nainen on tomera ja päättäväinen. Tiia rakastaa haasteita. Naisen päiviin täytyy mahtua paljon vilkkautta muuten hän tylsistyy. Ystävällinen Tiia on kaikille jotka myös hänelle ovat ystävällisiä.


Taso: Aloitteleva Hoitaja
Tarinat: 0
Varat: 0 v€

[Tiia Kortelainen]

Mistä kaikki alkoi?, Tiia Kortelainen
Olin uutta paikkakuntaa tutkiessani törmännyt Ukkosenvuoren Kartanoon. Toiveissa toki oli että saisin rakasta harrastustani uudella paikkakunnallani jatkaa. Päätin ensi töikseni mennä kartanolla käymään. Tutkin netistä myös hevosten sivuja ja huomasin että he etsivät hevosilleen hoitajia. Kiinnitin huomioni jo kahteen ratsastuskoulun hevoseen: Trakehner ori Texas Wrangleriin ja Eestinratsuponi oriin Jupiter Jockeyyn. Myös heidän suomenhevostallinsa asukkaista Keskiyön Hopea herätti mielenkiintoni. Kun vielä näin että tallin yksityishevosetkin hakivat hoitajia ja tutustuin Hannover tamma Manipulationiin olin myyty. Toiveissa totta kai oli myös tuntien aloittaminen. Ensimmäisen illan uudessa, pienessä omakotitalossani jaksoin olla ilman että haluni mennä tallille kasvoi liian suureksi, mutta jo seuraavana päivänä minun täytyi lähteä tutustumaan tähän paikkaan. 

Löysin perille navigaattorin avulla. Syrjäisestä paikastaan huolimatta paikka vaikutti oikein mukavalta. Ensi silmäyksellä huomasin kolme tallirakennusta, kolme maneesia ja kenttää sekä kauempana näkyi kartano. Hevosia oli jonkun verran ulkona. Nousin autosta pälyilemään ympärilleen. Kauaa siinä ei tarvinnut odottaa kun yhdestä tallirakennuksesta saapui mustahiuksinen nainen joka kätteli minua jämäkällä otteella. Hän esitteli itsensä Stefanieksi ja paikan omistajaksi. Esittelin itseni ja kerroin millä asialla liikuin. Stefanie kehotti minua seuraamaan ja menimme sisään yhteen talleista.

"Saat toki alkaa hoitamaan kaikkia mainitsemiasi hevosia" Stefanie sanoi. Sitten hän kertoi minulle vielä ummet ja lammet tallin toiminnasta ja ilmottauduin myös tunneille. Sain ottaa viisi tuntia viikossa, koska he ovat vasta aloitteleva ratsastuskoulu ja heillä on ressurseja joten miksi ei käyttää niitä! Ilmottauduin myös muihin tapahtumiin ja ensimmäisenä niistä onkin ylihuomenna maasto jonne pääsen mukaan! En malta odottaa!

Tämän jälkeen sain vielä kierroksen tallin mailla. Pääsin myös tapaamaan hoitohevosiani. Ne kaikki vaikutittivat tosi mukavilta! Nyt pystyn hyvillä mielin menemään töihin huomenna, kun on jotain viikonlopulle mitä odottaa!

// täsätä tuli nyt tällainen karkea tarina kun halusin vain päästä alkuun

[Tiia Kortelainen]

Tutustu ympäristöön maasto, Tiia Kortelainen
Heräsin tähän Lauantai päivään intoa puhkuen. Tänään vihdoin pääsisi takaisin hevosen selkään! Tätä olikin odotettu. Jaloissa pyörivät saksanpaimenkorani Riku ja mopsi Dean vaistosivat intoni ja ne haukahtelivat yhtä innoissaan kun minäkin. Aamupalaksi söin puuroa ja kananmunaa jotta jaksaisin ratsastaa lounaaseen asti. Vein vielä koirat nopeasti takapihalla olevaan aitaukseen jossa ne saisivat ulkoilla vapaasti ja sitten suuntasinkin jo autolle ja kohti tallia.

Talilla näytti olevan jo muutama auto. Kello oli vasta kuitenkin noin 8.00 aamulla. Laitoin autoni parkkiin ja kävelin sisään ratsastuskoulun talliin. Kävelin ilmoitustaulun luo jossa oli lista lähtiöistä. Lähtiöitä oli näköjään yhteensä 11. Omalla kohdallani luki hevosena Jupiter Jockey eli hoitoponini! Tämä oli oikein mieluisa yllätys. Kävin Jupiterin karsinan luona, mutta se olikin ilmeisesti ollut yön ulkona joten nappasin riimunnarun ja lähdin sitä hakemaan.

Tallin ovella minua tuli vastaan noin 16 vuotias poika. "Jesper Stadler" hän esittäytyi. "Hauska tavata, olen Tiia Kortelainen" vastasin ja jatkoin: "Olet vissiin Stefanien ja Lucan poika" "Minäpä minä" Jesper sanoi ja virnisti. Jatkoin matkaani Jupiterin tarhalle jossa poni oli jostain syystä ihan paikoillaan, niin kuin se olisi nukkunut. Minut nähdessään se kuitenkin piristyi kumamsti ja sain sen kuin ihmeen kaupalla kiinni helpohkosti. 

Jätin jupiterin aluksi kiinni karsinaansa ja hain sen harjapakin satulahuoneesta. Se  oli onneksi ihan helpohkoa löytää, satulahuoneessa kun oli niin selkeät merkit. Harjasin Jupiterin pitkin varmoin vedoin ja se jopa nautti siitä. Kimo ori ei ollut edes likainen ottaen huomioon millainen mutainen keli ulkona oli ollut. Harjaamisen jälkeen puhdistin sen kaviot. Siinä ei ilmennyt suurempia ongelmia, vähän oria sai kuitenkin pakottaa niitä jalkoja nostamaan. Kun sain orin kaviot puhdistettua laitoin sille suojat (?). Sen jälkeen oli varustamisen aika ja hain sen varusteet satulahuoneesta. Sen satuointi onnistui tois helposti eikä ori oikein reakoinut siihen mitenkään. Suitsien ja kuolainten kanssa saatiin vääntää hetki, mutta kyllä nekin lopula meni. Kun olin vielä saanut kypärän päähän olin valmis menemään pihalle. Lähdinkin juuri Jesperin edestä joka talutti suurta voikkoa hevosta perääni.

Pihalla jouduimme hetken odottamaan suomenhevostallista saapuvia ratsastuksen opettajia Nooraa ja Jenniä sekä yhtä ratsastajaa jonka nimi oli muistaakseni Ninni. Hän oli ehkä noin 16 vuotias. Se oli ensi vaikutelmani hänestä. Stefaniella oli mukanaan tummanruskea puoliverinen joka oli varmasti yksi hänen omistaan. Lucakin oli mukana ja hänellä oli melkein musta puoliverinen. Stefanie puhui: "Tervetuloa kaikille! Meillä olisi edessä nyt noin neljä tuntia ratsastusta eräälle laavulle, jossa pidämme tunnin tauon lounasta syöden ja meillä menee noi neljä tuntia takaisin. Mennään seuraavassa järjestyksessä: Rasse, Masa, Jupiter, Modo, Kingi, Sheriffi, Hopea, Lassi, Cola, Bella ja Jätkä. Nouskaahan vaan selkään." Kiristin vielä Jupiterin satulavyön ja laskin jalustimet ja sitten nousin selkään. Olin ihka ensimmäistä kertaa oman hoitoponini selässä ja en olisi voinut olla onnellisempi! Säädin jalustimet ja olin valmis matkaan. Ratsastin Jupiterin toisena olevan suomenhevosen perään ja perääni ratsasti Luca ison puoliverisensä kanssa. 

Sitten oli aika lähteä liikkeelle. Jupiter ei tuntunut aluksi ainakaan kovin kuumalta. Aloin kiinnittämään huomiota ympäristöön enemmän. Ratsastimme keskellä ei mitään jossa meni vain tämä ratsupolku. Puut olivat vielä hieman lumiset ja nouseva kevät aurinko heijastui hangille ja sai hanget kiiltämään. Tämä oli sitä jotain jota olin lähtenyt Lappiin hakemaan. Sillä hetkellä en voinut olla tyytyväisempi valintaani muuttaa Lappiin. Kävelimme pääosin, mutta kun hevoset olivat hieman lämmenneet ravasimme myös hieman. Ravi pätkillä Jupiter tuntui ehkä hieman enemmän kuumuvan ja jouduin jopa pidättämään sitä hieman ettei se ihan lähtisi. Auringon noustessa korkeammalla, minulle alkoi tulla hiki ja jouduin jopa vähentämään vaatetta. Pian olikin aika pysähtyä. Neljä tuntia kului hyvin nopeasti.

Tauon ajaksi riisuimme hevosilta satulat. Jupiter pärskähti tyytyväisenä kun otin siltä satulan pois. Istahdin laavun tulen ääreen paistamaan makkaraa. Viereeni tuli suomenhevosta (ilmeisesti Masa) ratsastanut Ninni. Juttelimme siinä syömisen lomassa ja hän vaikutti oikein mukavalta ihmiseltä. Totesimme myös että olemme ainakin osittain samoissa tuntiryhmissä joten tulisimme olemaan varmasti jatkossakin enemmän tekemisissä. Ruuaksi oli kuumaa mehua ja kahvia tai teetä sekä niin paljon makkaraa kuin jaksoi syödä. Nautin ruuasta todella paljon. jupiterkin jaksoi koko tauon ajan seistä paikallaan ilman sen kummepia näytöksiä mitä nyt poniori vähän tanssahteli paikoillaan. Pian olikin sitten taas aika jatkaa matkaa.


Jupiter tuntui olevan entistä kuumemmalla päällä. Jouduin käyttämään enemmän pidättäviä otteita, mutta poni oli silti ihan mahtava ja meidän välille syntyi kyllä rakkautta ensi silmäyksellä. Tämä poni oli sellainen kohtuu helppo, mutta opettavainen. Sen kanssa sai olla tarkkana. Aika meni ihan liian nopeasti ja pian Stefanie ilmoittikin että oli laukka pätkän aika. Tästäkös Jupiter innostui ihan toden teolla. Poni kuitenkin pysyi hyvin isompien ratsujen mukana. Lopuksi vielä kävelimme pikku pätkän tallin pihaan. Pysäytin ponin ja kiitin sitä ennen kuin nousin selästä.

Talutin Jupiterin karsinaan ja aloitin ottamalla siltä varusteet pois. Se seisoskeli ihan tyytyväisenä siinä kun vein varusteet pois. Harjasin sen vielä pikaisesti jotta se ei jäisi niin hikiseksi. Poni käyttäytyi tilanteessa yllättävän hyvin ja olin tyytyväinen poniin. Taputin sitä vielä kaulalle ja suuntasin autolle. Kello näytti jo yli seitsemää joten lähdin kotiin viettämään Lauantai iltaa koirieni kanssa.